Tekstit

Jäsenblogi: Beatles, Tähtien sota, Spice Girls, Super Mario Bros - ja Fortnite

Kuva
Voi olla, että on olemassa vielä nuoria aikuisia, jotka eivät ole toistaiseksi kuulleet Fortnitesta. Mutta käytännössä lähes kaikki peruskoululaisten vanhemmat – ja kohta suurin osa myös heidän vanhemmistaan – ovat kuulleet tästä uudesta nuorten suosikkipelistä. Globaalin suosion saaneilla elektronisilla/digitaalisilla peleillä on jo yli 45 vuoden historia Pongista esimerkiksi Space Invandersiin, Pacmanista Super Mario Brosiiin ja siitä vaikkapa Doomin kautta Fifasta Counter-Strikeen ja Dota kakkoseen, mutta silti Fortnite on ”teinihysterian” ja digitaalisen pelaaminen toistaiseksi äärimmäisin yhdistelmä. Tämän todistaa jo se, että suosituinta ”Fortnite-matsia” on seurannut Twitch-järjestelmässä 628 tuhatta ihmistä – kyllä, luit oikein. Ja entäs tämä: YouTubessa erilaisia Fortnite-tallennuksia katsotaan nyt kirjoitushetkellä viikossa 25 miljoonan tunnin ajan – ja tämä luku kasvaa kahdeksalla prosentilla viikossa. Ja nämä luvut tulivat siis ”pelkistä” Fortnite-pelin suoratoistoista tai…

Jäsenblogi: Myy osaamisesi!

Kuva
"Myy osaamisesi!" Niin työnhakijoita kuin yrittäjiä kannustetaan tekemään tätä. Molempien oletetaan olevan itsetuntemuksen mestareita, jotka osaavat vaikka unissaan kertoa, millaista osaamista ovat tarjoamassa työnantajalle tai asiakkaalle. Tietysti osaaminen kertominen pitää osata tehdä kirjallisesti, sanallisesti, videoiden kautta, visuaalisesti ja [mitä muita keinoja nykyään onkaan]. 
Kyllä, osaaminen ja sen kertominen muille ovat tärkeitä juttuja, mutta niiden kyseenalaistava tarkastelu on myös tarpeen. Elina Henttonen ja Kirsi LaPointe huomauttavat mahtavassa kirjassaan Työelämän toisinajattelijat, että meidän uuden työn sankareiden odotetaan muodastavan Minä Oy:itä ja itsensä brändäämisen sekä oman osaamisen myynnin oletetaan tulevan meiltä kuin itsestään.
Millaisia paineita osaaminen ja siitä kertominen asettaa meille ihmisille? Minä olen itse tällä hetkellä työelämän suhteen murroskohdassa: olen työstämässä väitöskirjaa valmiiksi ja alle vuosi sitten ryhtynyt osuuskunt…

Jäsenblogi: Projektien loppuunsaattamisen ihanuudesta

Kuva
Suurin osa meistä on tehnyt jotain pitkää projektia töissä, opinnoissa tai vapaa-ajalla. Minulle tämänhetkisen elämäni pisin projekti on ollut väitöskirja, jota olen keväästä asti vakuuttanut (itselleni ja muille) olevani viimeistelemässä. Nyt taas uusi, pidemmälle siirtynyt deadline häämöttää ja sai minut pohtimaan projekteja.

Projektien alussa on yleensä ihan kivaa. Minullakin oli väitöskirjaa aloittaessa ihan hyviä ideoita ja suunnitelmia, sain jopa tutkimussuunnitelmastani erään palkinnon. Projektia tehdessä on mennyt välillä paremmin, välillä huonommin. Muistan kuitenkin (hämärästi), että jossain vaiheessa olen tehnyt tutkimuksessani kiinnostavia havaintoja ja löytänyt jotain tärkeää sanottavaa.

Sitä kuvittelisi pitkän projektin on lähestyessä loppuaan, että deadline tekisi taikojaan ja itsestään löytäisi suunnattomat tsemppivarastot.  Todellisuudessa väsyttää. Unettaa, uuvuttaa, kyllästyttää, ottaa päähän, tuskastuttaa, vaikea keskittyä... Projektin alun ideat ovat olleet juur…

Jäsenblogi: Suomi, yksinäisten valtakunta

Kuva
Aiemmin keväällä Ilta-Sanomien yksinäisyyden teemaviikko herätti paljon huomiota. Yksinäisyys ja sen erilaiset muodot saivat paljon näkyvyyttä niin printti- kuin verkkomediassa. Eikä syyttä. Vanhuusiällä valitettavan yleiseen yksinäisyyteen on havahduttu jo vuosia sitten, mutta vähitellen ymmärryksemme on kasvanut niin nuorten, opiskelijoiden, sinkkujen, yksinhuoltajien kuin myös perheellisten yksinäisyyden suhteen. Viimeksi nyt loppukevään aikana on syystäkin keskusteltu vähän koulutettujen miesten ongelmista työ- ja parisuhderintamilla – samalla usein myös näköalatonta osattomuutta, yksinäisyyttä, sivuten. 


Toisilla meistä elämänpiiri on voinut kaventua vähitellen. On muutettu vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan tai töihin. Elämäntilanteet ovat muuttuneet, parisuhteet päättyneet, sairaudet yllättäneet tai kuolema on korjannut satoaan. Tai tissuttelu ei olekaan ollut enää hissuttelua. Toiset ehkä ovat keskittyneet päättäväisesti opintoihin, töihin, lastenhoitoon – aikuisten elämään. …

Jäsenblogi: Kelpoinen vai kelvoton?

Kuva
”Kelpaat kelle vaan”, laulaa Juha Tapio – ja vakuuttavasti laulaakin. Olisipa ihana uskoa tuon laulun sanoma todeksi myös työnhakusavotassa, joka ajoittain tuntuu epätoivoiselta suossa tarpomiselta. Jälleen kerran selailen työpaikkailmoituksia ja vertailen pääsyvaatimuksia omiin tutkintotodistuksiini ja vahvuuksini. Kulttuurikoordinaattori, muskariope, opettajan sijainen, lastenohjaaja, kouluttaja. Voisiko näistä jokin olla tehtävä, johon kasvatustieteen maisterin tutkintoni ja musiikkipedagogin paperini olisivat kelvolliset ja työkokemukseni riittävä? Tovin verran kuvittelen tekeväni kyseisiä töitä. Kelaan, miten istuisin toimistopöydän ääressä tai kipittelisin pitkin koulun käytäviä ja pohdin, miten perhearki sulautuisi uusiin työkuvioihin.
Mielessäni listaan vahvuuksiani. Mitä voin kirjoittaa hakemukseen, jotta olen rehellinen, mutta samalla sopivan itsevarma osaamisestani? Entä jos työnantaja näkeekin heikkoutena ominaisuuden, joka omasta mielestäni on suurin vahvuuteni? Sydäme…

Jäsenblogi: Mielekäs työ on kutsumustyötä

Kuva
Työelämän mielekkyyttä tutkineiden Elina Henttosen ja Kirsi LaPointen mukaan mielekäs työ on merkityksellistä työn tekijälle itselleen, toisille ihmisille sekä laajemmin yhteiskunnalle.

Teologisessa keskustelussa tällaista mielekkään työn ajatusta on kuvattu kutsumuksen käsitteellä jakamalla kutsumus sisäiseen ja ulkoiseen ulottuvuuteen. Sisäinen kutsumus (vocatio interna) tarkoittaa teologi Antti Raunion mukaan ihmisen omaa halua ja valmiutta toimia jossakin tehtävässä. Ulkoinen kutsumus (vocatio externa) tarkoittaa puolestaan sitä, että yhteisö tarvitsee ihmistä tiettyyn tehtävään. Luterilaisessa perinteessä on ajateltu, että kutsumustyötä voi olla mikä tahansa yhteistä hyvää edistävä työ. Ei siis tarvitse olla sairaanhoitaja tai pappi voidakseen tehdä kutsumustyötä.




Filosofi Lauri Järvilehdon mukaan ihmisen kutsumus löytyy sieltä, missä hänen intohimonsa kohtaa maailman tarpeet. Puhe intohimosta kuulostaa kuitenkin melko suureelliselta ja voi pahimmillaan aiheuttaa myös tyytymättömyy…

Jäsenblogi: Pakenemisen mielekkyydestä ja mielettömyydestä

Kuva
Säännöllisin väliajoin haaveilen siitä, että pakenen maailmaa palmun alle. Pakkaan rinkkaani shortsit ja bikinit ja kuljen kohti valkoista hiekkarantaa sekä turkoosia merta. Haaveissani olen onnellinen ja levollinen palmun alla. Minulla ei ole kiire minnekään, olen rento ja raukea. Rakastan maailmaa ja kaikkia sen olentoja ja minulla on paikka maailmassa. Työ ei ole siellä ongelmaksi muuttuva asia.


Missä määrin halu pakata laukut on vain halu paeta? Auttaako pakenemisesta haaveileminen minua nykyhetkessä? Auttaako todellinen pakeneminen minua tai muita? Itselläni pakenemisesta haaveileminen on usein käyttämäni selviytymiskeino stressaavissa tilanteissa ja se toimii hetkellisesti todellisuuspakoiluna aika hyvin. Pidemmän päälle se ei kuitenkin taida palvella kovin hyvin, koska pakeneminen ei muuta ahdistusta aiheuttavia käytäntöjä mitenkään.

Entä se varsinainen pakeneminen? Lomat ja irtiotot tekevät ainakin minulle hyvää ja auttavat jaksamaan, mutta jatkuva kaukomaille reissaaminen on…