Tekstit

Jäsenblogi: Suomi, yksinäisten valtakunta

Kuva
Aiemmin keväällä Ilta-Sanomien yksinäisyyden teemaviikko herätti paljon huomiota. Yksinäisyys ja sen erilaiset muodot saivat paljon näkyvyyttä niin printti- kuin verkkomediassa. Eikä syyttä. Vanhuusiällä valitettavan yleiseen yksinäisyyteen on havahduttu jo vuosia sitten, mutta vähitellen ymmärryksemme on kasvanut niin nuorten, opiskelijoiden, sinkkujen, yksinhuoltajien kuin myös perheellisten yksinäisyyden suhteen. Viimeksi nyt loppukevään aikana on syystäkin keskusteltu vähän koulutettujen miesten ongelmista työ- ja parisuhderintamilla – samalla usein myös näköalatonta osattomuutta, yksinäisyyttä, sivuten. 


Toisilla meistä elämänpiiri on voinut kaventua vähitellen. On muutettu vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan tai töihin. Elämäntilanteet ovat muuttuneet, parisuhteet päättyneet, sairaudet yllättäneet tai kuolema on korjannut satoaan. Tai tissuttelu ei olekaan ollut enää hissuttelua. Toiset ehkä ovat keskittyneet päättäväisesti opintoihin, töihin, lastenhoitoon – aikuisten elämään. …

Jäsenblogi: Kelpoinen vai kelvoton?

Kuva
”Kelpaat kelle vaan”, laulaa Juha Tapio – ja vakuuttavasti laulaakin. Olisipa ihana uskoa tuon laulun sanoma todeksi myös työnhakusavotassa, joka ajoittain tuntuu epätoivoiselta suossa tarpomiselta. Jälleen kerran selailen työpaikkailmoituksia ja vertailen pääsyvaatimuksia omiin tutkintotodistuksiini ja vahvuuksini. Kulttuurikoordinaattori, muskariope, opettajan sijainen, lastenohjaaja, kouluttaja. Voisiko näistä jokin olla tehtävä, johon kasvatustieteen maisterin tutkintoni ja musiikkipedagogin paperini olisivat kelvolliset ja työkokemukseni riittävä? Tovin verran kuvittelen tekeväni kyseisiä töitä. Kelaan, miten istuisin toimistopöydän ääressä tai kipittelisin pitkin koulun käytäviä ja pohdin, miten perhearki sulautuisi uusiin työkuvioihin.
Mielessäni listaan vahvuuksiani. Mitä voin kirjoittaa hakemukseen, jotta olen rehellinen, mutta samalla sopivan itsevarma osaamisestani? Entä jos työnantaja näkeekin heikkoutena ominaisuuden, joka omasta mielestäni on suurin vahvuuteni? Sydäme…

Jäsenblogi: Mielekäs työ on kutsumustyötä

Kuva
Työelämän mielekkyyttä tutkineiden Elina Henttosen ja Kirsi LaPointen mukaan mielekäs työ on merkityksellistä työn tekijälle itselleen, toisille ihmisille sekä laajemmin yhteiskunnalle.

Teologisessa keskustelussa tällaista mielekkään työn ajatusta on kuvattu kutsumuksen käsitteellä jakamalla kutsumus sisäiseen ja ulkoiseen ulottuvuuteen. Sisäinen kutsumus (vocatio interna) tarkoittaa teologi Antti Raunion mukaan ihmisen omaa halua ja valmiutta toimia jossakin tehtävässä. Ulkoinen kutsumus (vocatio externa) tarkoittaa puolestaan sitä, että yhteisö tarvitsee ihmistä tiettyyn tehtävään. Luterilaisessa perinteessä on ajateltu, että kutsumustyötä voi olla mikä tahansa yhteistä hyvää edistävä työ. Ei siis tarvitse olla sairaanhoitaja tai pappi voidakseen tehdä kutsumustyötä.




Filosofi Lauri Järvilehdon mukaan ihmisen kutsumus löytyy sieltä, missä hänen intohimonsa kohtaa maailman tarpeet. Puhe intohimosta kuulostaa kuitenkin melko suureelliselta ja voi pahimmillaan aiheuttaa myös tyytymättömyy…

Jäsenblogi: Pakenemisen mielekkyydestä ja mielettömyydestä

Kuva
Säännöllisin väliajoin haaveilen siitä, että pakenen maailmaa palmun alle. Pakkaan rinkkaani shortsit ja bikinit ja kuljen kohti valkoista hiekkarantaa sekä turkoosia merta. Haaveissani olen onnellinen ja levollinen palmun alla. Minulla ei ole kiire minnekään, olen rento ja raukea. Rakastan maailmaa ja kaikkia sen olentoja ja minulla on paikka maailmassa. Työ ei ole siellä ongelmaksi muuttuva asia.


Missä määrin halu pakata laukut on vain halu paeta? Auttaako pakenemisesta haaveileminen minua nykyhetkessä? Auttaako todellinen pakeneminen minua tai muita? Itselläni pakenemisesta haaveileminen on usein käyttämäni selviytymiskeino stressaavissa tilanteissa ja se toimii hetkellisesti todellisuuspakoiluna aika hyvin. Pidemmän päälle se ei kuitenkin taida palvella kovin hyvin, koska pakeneminen ei muuta ahdistusta aiheuttavia käytäntöjä mitenkään.

Entä se varsinainen pakeneminen? Lomat ja irtiotot tekevät ainakin minulle hyvää ja auttavat jaksamaan, mutta jatkuva kaukomaille reissaaminen on…

Perustimme Asiantuntijaosuuskunta Mielekkään

Kuva
Pidimme aamulla 12. joulukuuta Asiantuntijaosuuskunta Mielekkään perustamiskokouksen. Olemme nyt siis virallisesti perustaneet osuuskunnan yhdeksän asiantuntijan kesken.
Päätimme perustamiskokouksessamme myös keskeisistä arvoistamme ja periaatteistamme, jotka otsikoimme seuraavasti:
1. Otamme huomioon erilaiset tarpeet luottamuksellisessa hengessä 2. Pohdimme, mikä on mielekästä 3. Meillä on aikaa ajatella 4. Saa olla kuormittunut ja väsynyt 5. Vaikutamme yhteiskunnassa 6. Pyrimme reiluun työnjakoon ja työn hinnoitteluun 7. Me osuuskunnan jäsenet olemme osuuskunnan puolella 8. Jaamme ja korvaamme osuuskunnassa toimimisen kulut oikeudenmukaisesti
Osuuskunnan puheenjohtajana toimii Matti Malinen, varapuheenjohtajana Piritta Parkkari ja hallitukseen kuuluvat lisäksi Pekka Hytinkoski ja Mari Stenlund. Osuuskunnan perustajajäseniä ovat myös Mirkka Auvinen, Marjut Häkkinen, Juho Kunsola, Antti-Pekka Känsälä ja Taru Tähti.



Asiantuntijaosuuskunta Mielekä…

Mielekäs tulevaisuusohjauksessa

Kuva
Luova ja epätyypillinen työ lisääntyy. Mielenterveyden ja työssä jaksamisen ongelmat haastavat. Asiantuntijuuteen kohdistuu uudenlaisia odotuksia. Tällaisten tulevaisuusnäkymien äärelle perustamisvaiheessa oleva Osuuskunta Mielekäs viivähti tulevaisuusohjauksessa, jonka toteutti Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ammatillisen opettajan opintoja suorittavien opiskelijoiden opintopiiri.
Tulevaisuusohjauksessa Mielekkään ihmiset pohtivat, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan, kun asiantuntijatyö muuttuu entisestään. Miten osuuskunta Mielekäs voi tulevaisuudessa toimia oman ideansa ja arvopohjansa säilyttäen?
Mielenterveyden ja työssä jaksamisen ongelmien haaste edellyttää Mielekkään ihmisten mielestä ainakin avautumisen taitoa ja taitoa kertoa omasta elämästään siten, että syntyy draaman kaari. Tarvitaan myös taitoa ymmärtää, millaisia ongelmia osataan ratkaista itse ja mihin tarvitaan toisten apua ja myös ammattiapua.
Kun luova ja epätyypillinen työ lisääntyy, tarvitaan ennen kaikkea …

Jäsenblogi: Kuka on kirjailija?

Kuva
Yksi ystäväni ja minun pitkäaikaisista haaveista toteutui hiljattain, kun saimme yhdessä kirjoittamamme romaanin viimeinkin käsiimme aidossa kirjan muodossa. Tunne oli uskomaton: pidin kädessäni teosta, jonka sisältö oli minulle tuttuakin tutumpi – mutta ulkoasu oli vieras. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Hyvänen aika, sehän näyttää ihan oikealta kirjalta!” Ja niin se näyttikin: kovat kannet, kansikuva, ja hienoutena vielä kirjanmerkkinä toimiva nauha.
Päällimmäiset tunteet olivat luonnollisesti ilo ja ylpeys pitkällisen projektin loppuun saattamisesta. Ja miten hienoa olikaan kuulla lähipiirin kommentteja luomuksestamme! Kuvaan astui kuitenkin hämmennys siinä vaiheessa, kun minulle välitettiin kutsu tulla erään koulun äidinkielentunnille kirjailijavieraana. Niin, totta kyllä, minulla on kokemusta yhdenlaisesta kirjankirjoitusprosessista, ja sitä osaisin varmasti kuvailla. Mutta silti. Kirjailijavieras? Minä?!

Olen lukenut paljon pienestä pitäen ja arvostan kirjailijoita korkealle. On käsi…